LOKAKUUSSA
2017 NUORILLE SUUNNATTU
ESITYSTAITEEN
TYÖPAJA PAIKKAKUNNALLASI
Etsimme
työpajaan yläaste- ja lukioikäisiä nuoria. Esiintymiskokemusta et tarvitse,
mutta kylläkin uteliaan mielen, halun sanoa sanottavasi ja rohkeutta ottaa
haltuun julkista tilaa. Me tarjoamme käyttöönne esitystaiteellisia työkaluja,
mutta te nuoret päätätte itse, minkälaisen esityksen haluatte tehdä ja mistä
aiheesta.
16
tunnin työpajassa käydään läpi esitystaiteen perusasioita – esiintymistä,
läsnäoloa, tilaa, kehoa, liikettä ja aiheen käsittelyä, sekä katsotaan
erilaisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea esitystaide voi olla. Työpajapäivien
jälkeen ideoitte paikkakunnallenne esityksen, jonka muoto ja sisältö on teidän
päätettävissänne. Ohjaaja pysyy kanssanne etäyhteydessä skypen avulla noin
kerran viikossa, jolloin te voitte esittää hänelle viikon aikana kasaan
saamaanne materiaalia, saada neuvoja ja sparrausta. Itse esitys tapahtuu 1.12.2017,
joka on valtakunnallinen Taiteen edistämispäivä.
NIIN
SIIS... MIKÄ ESITYSTAIDE?
Vähän niin kuin
teatteria, mutta ei sittenkään...
Aika
usein esitystaide tapahtuu jossain muussa kuin perinteisessä teatteritilassa;
esityksen näyttämönä voi toimia vaikkapa kaupunki, pelto, metsä,
yksityisasunto, tehdas, pukuhuone, uimahalli, urheilukenttä, kauppakeskus,
sauna tai tienristeys. Esityksen muoto voi olla haastattelu tai puhelinsoitto.
Tai kallioseinämän maalaus, retki, päivällinen, pimeä huone, ravit tai ravet,
koulun oppitunti tai jalkapallopeli. Se voi olla flashmob, joka syttyy yhtäkkiä
ja arvaamatta vain kadotakseen taas. Vaihtoehtoja on oikeastaan loputtomasti,
sillä...
The
only rule is, there are no rules!
Esitystaiteessa
lähtökohtana on harvoin näytelmäteksti, mutta teksti se voi olla: essee tai
runo tai sisällysluettelo tai käyttöohje. Lähtökohta voi myös olla maisema tai
tila tai reitti. Tai aihe, jota työryhmä haluaa tutkia. Se voi olla poliittinen
manifesti tai hiljainen, salainen kuiskaus, satunnaisen ohikulkijan korvaan
kerrottu.
Perinteisestä
teatterista poiketen esitystaiteessa on harvemmin ns. fiktiivisiä rooleja;
siksi puhutaan mieluummin esiintyjästä ja esiintymisestä kuin näyttelijästä ja
näyttelemisestä. Se vaatii kyllä läsnäoloa, mutta sinun ei esiintyjänä tarvitse
olla yhtään enempää ”kokonainen” tai ”totta” kuin mitä sinä itse olet.
Katsojan
paikka on fyysisempi ja osallistuvampi, ja usein esitykset rakennetaan yhdessä
katsoja kanssa. Toisinaan ohikulkijasta voi tietämättään tulla osa esitystä;
sillä kaikki mitä me väitämme esitykseksi, muuttuu vääjäämättä sellaiseksi.
Esitystaiteessa
on usein kysymys julkisen, kaikille kuuluvan yhteisen tilan haltuunotosta, ja
siitä että tuttua asiaa aletaan katsoa toisesta näkökulmasta. Kuinka monella
tapaa ne tutut ja jokapäiväiset rappuset voikaan kulkea?
100
salaisuutta rohkaisee nuoria antamaan omalle paikkakunnalle oman näkökulmansa,
oman väitteensä ja pukemaan sen esityksen muotoon.
www.100salaisuutta.blogspot.fi
Kommentit
Lähetä kommentti