LOKAKUUSSA 2017
NUORILLE SUUNNATTU
ESITYSTAITEEN TYÖPAJA PAIKKAKUNNALLASI
Etsimme työpajaan yläaste- ja lukioikäisiä nuoria.
Esiintymiskokemusta et tarvitse, mutta kylläkin uteliaan mielen, halun sanoa
sanottavasi ja rohkeutta ottaa haltuun julkista tilaa. Me tarjoamme käyttöönne
esitystaiteellisia työkaluja, mutta te nuoret päätätte itse, minkälaisen
esityksen haluatte tehdä ja mistä aiheesta.
16 tunnin työpajassa käydään läpi esitystaiteen perusasioita
– esiintymistä, läsnäoloa, tilaa, kehoa, liikettä ja aiheen käsittelyä, sekä
katsotaan erilaisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea esitystaide voi olla.
Työpajapäivien jälkeen ideoitte paikkakunnallenne esityksen, jonka muoto ja
sisältö on teidän päätettävissänne. Ohjaaja pysyy kanssanne etäyhteydessä skypen
avulla noin kerran viikossa, jolloin te voitte esittää hänelle viikon aikana
kasaan saamaanne materiaalia, saada neuvoja ja sparrausta. Itse esitys tapahtuu
1.12.2017, joka on valtakunnallinen Taiteen edistämispäivä.
NIIN SIIS... MIKÄ
ESITYSTAIDE?
Vähän niin kuin
teatteria, mutta ei sittenkään...
Aika usein esitystaide tapahtuu jossain muussa kuin
perinteisessä teatteritilassa; esityksen näyttämönä voi toimia vaikkapa
kaupunki, pelto, metsä, yksityisasunto, tehdas, pukuhuone, uimahalli,
urheilukenttä, kauppakeskus, sauna tai tienristeys. Esityksen muoto voi olla
haastattelu tai puhelinsoitto. Tai kallioseinämän maalaus, retki, päivällinen,
pimeä huone, ravit tai ravet, koulun oppitunti tai jalkapallopeli. Se voi olla
flashmob, joka syttyy yhtäkkiä ja arvaamatta vain kadotakseen taas.
Vaihtoehtoja on oikeastaan loputtomasti, sillä...
The only rule is,
there are no rules!
Esitystaiteessa lähtökohtana on harvoin näytelmäteksti,
mutta teksti se voi olla: essee tai runo tai sisällysluettelo tai käyttöohje.
Lähtökohta voi myös olla maisema tai tila tai reitti. Tai aihe, jota työryhmä
haluaa tutkia. Se voi olla poliittinen manifesti tai hiljainen, salainen
kuiskaus, satunnaisen ohikulkijan korvaan kerrottu.
Perinteisestä teatterista poiketen esitystaiteessa on
harvemmin ns. fiktiivisiä rooleja; siksi puhutaan mielummin esiintyjästä ja
esiintymisestä kuin näyttelijästä ja näyttelemisestä. Se vaatii kyllä
läsnäoloa, mutta sinun ei esiintyjänä tarvitse olla yhtään enempää ”kokonainen”
tai ”totta” kuin mitä sinä itse olet.
Katsojan paikka on fyysisempi ja osallistuvampi, ja usein
esitykset rakennetaan yhdessä katsoja kanssa. Toisinaan ohikulkijasta voi
tietämättään tulla osa esitystä; sillä kaikki mitä me väitämme esitykseksi,
muuttuu vääjäämättä sellaiseksi.
Esitystaiteessa on usein kysymys julkisen, kaikille kuuluvan
yhteisen tilan haltuunotosta, ja siitä että tuttua asiaa aletaan katsoa
toisesta näkökulmasta. Kuinka monella tapaa ne tutut ja jokapäiväiset rappuset
voikaan kulkea?
100 salaisuutta rohkaisee nuoria antamaan omalle
paikkakunnalle oman näkökumansa, oman
väitteensä ja pukemaan sen esityksen muotoon.
Kommentit
Lähetä kommentti